90v Historiikki

18.01.1902 - 18.01.1992

Työryhmä: Karoma Marjatta, Rainiola Hilkka, Rintanen Erik ja Stenfors Kalevi

Yleistä

Työväen järjestäytyeen toiminnan voidaan katsoa alkaneen Suomessa 1893, jolloin perustettiin sosialikonservatiiveihin lukeutuvan tehtailija V.J. Wrightin toimesta Työväen Valtuuskunta jonka puheenjohtajaksi Wright tuli. Valtuuskunnan tarkoituksena oli toimia työväenyhdistysten keskuselimenä. Tämän liberaalisen työväenyhdistysliikkeen tavoitteena oli työväen taloudellisen ja sivistyksellisen aseman parantaminen ja siten estää sosialismin leviäminen Suomeen.

Tätä työväenliikkeen alkutaivalta kutustaankin Wrightiläiseksi työväenliikkeeksi. Varsinainen Työväenpuolue perustettiin Suomeen v. 1899, johon mennessä sosialismin aatteet oli jo levinneet maahamme.

Perustaminen

Kun Luvian Työväenyhdistys 18. p:vänä tammikuuta 1902 perustettiin, tapahtui se edellämainitussa Wrightiläisessä hengessä.

Ensimmäisessä vuosikokouksessa 16.02.1902 vahvistettiin säännöt, joitten mukaan yhdistys liittyi haaraosastona Porin työväenyhdistykseen ja sen tarkoituksena oli toimia yhdyssiteenä paikkakunnan työväen kesken ja edistää heidän parastaan, sekä henkisessä että aineellisessa suhteessa. Yhdistys perustettiin raittiyhdistys Wellamon talossa ja siihen kirjoittautui jäseneksi 26 henkilöä. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Juho Wallin jonka toimikausi jäi lyhyeksi. 27.4.02 valittiin puheenjohtajaksi Juho Aho ja Wallin siirtyi varapuheenjohtajan paikalle.

Yhdistyys aloitti toimintansa innostuneesti. Kokoukset pidettiin säännöllisesti joka kuukausi, niissä käsiteltiin mitä moninaisempia asioita inhimillisen elämän eri alueilta. Esimerkkinä voisi mainita elintarvikkeiden yhteisostot, kahvinjuonnin terveellisyys, osuustoiminta, hautaus- ja sairasapukassan sekä työväenkirjaston perustaminen, lukutuvan avaaminen, puhujaklubin perustaminen, raittiusasia ym. Nämä asiat eivät tietenkään heti toteutuneet, mutta vuosien kuluessa uudelleen esiin tuotuna ne ovat johtaneet tuloksiin.

Toiminnasta

Oman toimitalon saaminen oli hyvin keskeinen tavoite jo alusta pitäen. 26.10.02 pidetyssä kokouksessa päätettiin arpajaisista, joiden tuotto luovutettaisiin Ty:n talon rakennusarahastoon. Kokoukset pidettiin useimmiten Nuorisoseuran talossa, jota myös vuokrattiin iltametilaisuuksia varten. Kokouksia pidettiin myös kunnanhuoneella ja jäsenten kodeissa. Usein kokoukset kutsuttiin koolle kirkon kuulutuksella.

26.12.02 pidetyssä kuukausikokouksessa päätettiin mm., ettei Luvian Työväenyhdistys yhdy Suomen Työväenpuolueen hallintaan. Tällä päätöksellä ilmeisesti haluttiin irtisanoutua puoluetoiminnasta.

Näin toiminta jatkui runsaan kahden vuoden ajan, vetäjinä ja toimeenpanijoina käsityöläisammatin harjoittajat, jotka silloin edustivat työväenluokan valistuneinta osaa.

Tästä alkukauden toiminnasta voisi kokousasioitten perusteella todeta painopisteen olleen aineellisten asioiden käsittelyssä. Vaikka yhdistyksen toiminta välillä sammui oli kokoustapahtumia hiljaisenakin aikana. 

Maaliskuun 5. p:vänä 1905 Wellamon talolle oli kutsuttu koolle kokous, jonka tarkoituksena oli perustaa Luvialle uusi työväenyhdistys. Sitä varten oli hankittu uudet säännöt. Kokouksessa todettiin aikaisemmin perustettu yhdistys, eikä yhtään jäsentä liittynyt uuteen yhdistykseen.

Joulukuun 10 p:nä 1905 pidettiin kansalaiskokous Luvian kunnanhuoneella. Kokous hyväksyi ponnen jossa vaadittiin yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta kaikille 21 vuotta täyttäneille Suomen kansalaisille. Tässä kokouksessa herätettiin Luvian Ty:n toiminta uudelleen käyntiin. Syksyn aikana oli maassamme puhjennut suurlakko joka antoi uutta uskoa työväenliikkeen tulevaisuudelle, innostaen Luviankin Ty:n uudelleen toimintaan. Kokouksessa liittyi yhdistykseen 23 jäsentä. Puheenjohtajaksi valittiin Frans Simula.

Säännöllinen kokoustoiminta alkoi taas vilkkaana. Lisäksi pidettiin ylimääräisiä kokouksia torpparien ym. yleistä merkitystä olevien asioitten johdosta. Toiminta oli edelleen keskittynyt Nuorisoseuran tiloihin. Nuorisoseuran kanssa oli myös yhteistoimintaa mm. lukutuvan ylläpito. 

Oman talon saaminen oli keskeinen asia. Wellamon talon osto oli  jo suunnitelmissa. Asia oli ollut esillä kokouksissa ja 14.10.1906 tehtiin päätös entisen raittiusseura Wellamon huoneiston ostamisesta Rinne-Nissiltä. Siihen päätettiin myös vuokrata tontti vähintään 20 aasia.

Asia ei heti toteutunut, samanaikaisesti tehtiin tiedusteluja tontin osto tai vuokrausmahdollisuuksista eri maanomistajilta mm. pappilan maista. Kokouksessa 09.05.1907 päätettiin vuokrata tontti Vanha-Langin maasta vuosivuokralla 25mk. Samassa kokouksessa valittiin 8 jäsenen rakennuskomitea. Arpajaisten pitäminen oli keskeisesti esillä rakennusrahaston kartuttamiseksi. Sitä varten perustettiin käsityöseura arpajaisvoittojen valmistamista varten. Käsityöseuran toiminta on jatkutnut 1980 luvulle asti. Nimi on välillä muuttunut seuraillaksi jossa edelleen tehtiin käsitöitä.

27.05.1906 Luvian Ty. päätti erota Porin Työväenyhdisyksestä. Valittiin sääntökomitea tekemään ehdotus uusista säännöistä. 14.10.06 saatiin kuvernöörin vahvistus uusille säännöille. Toive omasta toimitalosta toteutui kun rakennuskomitea osti 24.9.07 huutokaupalla myydyn raittiusseura Wellamon talon 1400mk:n 30 pennin kauppahinnalla. Tontin vuokrasopimus tehtiin K.F. Holmbergin kanssa 50 vuodeksi.

Yhdistyksen saatua oman talon, antoi se uutta vauhtia toiminnalle jäsenluvun kasvu, iltama ym. toiminta lisääntyi ja talon laajentamisen tarve kasvoi. Seuraavana vuonna 1908 rakennettiin juhlasali, näyttämö ja eteistilat. Rakennuspuutavaraa saatiin mm. vanhasta riihestä joka ostettiin Korvenkylästä. Rakennushanke rahoitettin lainavaroin. Vuonna 1910 toimeenpantiin arpajaiset joitten tuloilla rakennusvelat saatiin maksettua. Näin mittavan laajennuksen toteuduttua antoi se uudet toimintamahdollisuudet, varsinkin iltamatoiminnan järjestämisessä johon kiinteästi liittyi näytelmäharrastus.

Vuoden 1912 alussa yhdistys liittyi Sos.dem. puolueen jäseneksi. Tämä antoi yhdistykselle selvän puoluepoliittisen linjan, jota se on seurannut näihin päiviin asti. Se on ollut yhdistävä ja kokoava voima Luvian työväestön keskuudessa.

Kymmenvuotiskausi 1907-17 oli yhdistyksen ja talon toiminnassa edistyksellistä aikaa. Naisjaosto perustettiin v. 1908, toiminta on välillä sammunut mutta aloitettu uudestaan ja toimii edelleen. Lainakirjasto avatiin v. 1912 ja toimi järjestäytyneenä noin 20 vuotta. Voimisteluseura Yritys aloitti toimintansa vuonna 1913, samana vuonna perustettiin myös torvisoittokunta. Sairausapurenkaan säännöille haettiin vahvistus vuonna 1910, rahaston alkupääomaksi tuli 500mk.

Työväentalon tiloissa on nuorisotoiminnalla ollut keskeinen sija. 1910 perustettu nuoriso-osasto kuului Sos.dem. nuorisoliittoon. Osasto perustettiin 30 luvun alussa uudelleen, toiminta on kokenut nousu ja laskukausia. 70 luvulla toiminnassa oli yhdistyksen alainen nuorisojaosto. Varhaisnuorisotoiminnasta mainittakoon lasken raittius- ja kasvatusosasto, jota seurasi vuonna 1948 perustettu Päivännuoret ja nykyisin toiminnassa oleva Nuoret Kotkat.

Sotien jälkeen perustettu V-U seura Luvian Kisatoverit on toiminut työväentalolla viimevuosiin saakka, jolloin seura sai oman talon. Tämän ajan toimintaan kuului kesäisin tehtävät vene- ja kävelyretket, talvisin tehtiin retkiä naapuriyhdistysten vieraaksi. Myös perhe-iltamat on alusta lähtien ollut suosittu huvimuoto jäsenten keskuudess.

Maailmansodan syttyminen v. 1914 vaikeutti yhdistyksen toimintaa. Työväentaloille oli majoitettu lyhyitä jaksoja venäläistä sotaväkeä. Se oli taloudellisesti kannattavaa, tiloista maksettiin vuokraa, mutta omaa toimintaa jouduttiin välillä siirtämään vuokratiloihin. Vallankumouksen puhjettua Venäjällä v. 1917 julistautui Suomi itsenäiseksi joulukuun 6. päivä samana vuonna. Siiten seurasi kansalaissota jonka johdosta yhdistyksen toiminta lopettettiin, talo ja omaisuus takavarikoitiin. Kansalaissodan päätyttyä taloa käytettiin punakaartilaisvankien majapaikkana. Vankit oli sijoitettu Luvian harjajuovan kaivuutyöhön.

Yhdistyksen toiminta käynnistyi uudelleen 12.5.1919 pidetyllä johtokunnan kokouksella, jonka poliisikonstaapeli Heinonen kutsui koolle. Kokouksessa viranomaisen toimesta annettiin selvitys tilityksineen yhdistyksen omaisuudesta ja luovutettiin se yhdistyksen käyttöön. 24.8.1919 hyväksyttiin uudet säännöt, toiminta alkoi elpyä ja v. 1920 jäsentilaston mukaan jäsenluku oli 142 henkilöä. Iltama ym. toiminta oli vireää. Iltamatuloista avustettiin mm. vankeja ja sotaorpoja.

Samana vuonna osallistuttiin ensi kertaa kunnallisvaaleihin. Valtuustoon saatiin viisi paikkaa. Yhdistyksen toiminnassa kiinnitettiin nyt enemmän huomiota kunnallispolitiikkaan, koska työväestön kunnallispoliittiset tavoitteet kanavoitui yhdistyksen kautta. 

Yhdistyksen toiminnassa raittiiden elämäntapojen korostamista on aina pidetty esillä. Kieltolain tultua voimaan 1919 järjestiin työväentalolla vartavasten kieltolakijuhla. Yhdistys on Työväen Raittiusliiton jäsen.

Taloon saatin sähkövalaistus vuonna 1920. Tämä oli valtava edistysaskel talon toiminnassa. Tänäpäivänä uudistuksen merkitystä ei ole helppo ymmärtää, siksi luonnollisena koemme sähkön käytön. Puhelimen taloon lahjoitti Nestori Sainio vuonna 1928.

1920 lukua voidaan pitää ripeänä toiminnan ja edistymisen vuosikymmenenä. Menetyksenä on koettava ettei torvisoittokuntaa saatu uudelleen koottua. Torvet myytiin v. 1922 ja rahat käytettiin velkojen maksuun.

Vuonna 1923 rakennettiin näyttämön pukuhuone, silloin talo sai nykyisen kokonsa ja muotonsa. Näyttämölle hankittiin uusi esirippu ja uusittiin kulisseja. Silloin näyteltiin mm. Kiven Seitsemää veljestä, joka oli menestys ja sitä esitettiin useita kertoja.

Vuosikymmenen lopussa alkoi yleismaailmallinen pula-aika, taloudellinen ahdinkotila heijastui myöskin yhdistyksen toimintaan, jäsenluku laski ja järjestötoiminta taantui.

1930 luvun alkupuolella alkoi taas nousujohteinen kausi, pulavuosien jälkeen innostus aatteelliseen toimintaan kasvoi ja uusia jäseniä liittyi yhditykseen. Uudelleen perustettu nuoriso-osasto toi omalta osaltaan uutta sykettä talon toimintaan. Mutta lihavia vuosia seurasi taas laihat vuodet, syksyllä 1939 miehet kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Marraskuussa ennen talvisodan syytymistä järjestettiin iltamat jonka tuotto ja keräyksellä saadut varat luovutettiin reserviläisperheiden hyväksi. Sodan aikana yhdistyksen toimintaa ja taloa ylläpidettiin naisten ja siviilissä olevien miesten toimesta.

Välirauhan aikana iltamatoiminta vilkastui kun huvitilaisuuksien järjestämiseen taas alettiin taas myöntämään lupia. Siirtoväen tullessa paikkakunnalle väki lisääntyi ja nuorison keskuudessa kaivattiin tanssi-iltamia.

Jatkosodan päätyttyä 1944 syksyllä alkoi yhteiskunnallisessa ja poliittisessa elämässä uusi, sodanjälkeinen aikakausi, jolle tunnusomaista oli työväestön jakaantuminen kahteen pääpuolueeseen. Yhteistoimintaa yritettiin valtakunnan ja paikallistason asioitten hoidossa mutta huonoin tuloksin. Joitakin yhteistyökokeiluja Luvialla oli mm. yhteisten vappujuhlien järjestämisess, kunnallispolitiikassa on myös löydetty yhteisiä tavoitteita. Myös oman puolueen sisällä koettiin kahtiajako ja hajaannus. Luvialla tästäkin vaiheesta selvittiin vähäisin vaurioin ja yhdistys on seurannut puolueen päälinjaa.

Vastapainoksi sotavuosien hiljaiselon jälkeen alkoi työväentalon piirissä vilkas kausi jatkuen aina 60 luvulle saakka. Toiminnassa oli varhaisnuoriso-osasto, nuoriso-osasto, urheiluseura ja työväenyhdistys naisosastoineen. Näytelmäharrastus eli taas kukoistuskauttaan. 1949 yhdistys kiinnitti talon vahtimestariksi Matti Laineen joka toimi samalla näyttämön ohjaajana. Laine rakensi ja uudisti näyttämön kulissit, ohjasi mm. kokoillan näytelmän Sysmäläisiä. Tämä vaihe jäi lyhyeksi Laineen erottua. Työväenyhdistys, samoinkun nuoriso-osasto ovat menneinä vuosikymmeninä olleet aktiivisesti mukana näytelmäklilpailuissa josta todistuksena palkintoja ja kunniakirjoja.

Vuonna 1953 Luvialla järjestettiin Sos.dem.piirin maakuntajuhlat. Yhdistys vastasi järjestelyistä ja juhlat onnistuivat hyvin, josta tunnustuksena kunniakirja. 

Talon tontti saatiin omaksi v. 1946. Tontti lohkottiin Pullin tilasta. Kunnan urheilulautakunnan käytössä talo oli yhtenä iltana viikossa v. 1959 tehdyllä vuokrasopimuksella useita vuosia.

Televisiokauden alettua 60 luvulla, se merkitsi takaiskua yhdistys- ja järjestötoiminnalle, perinteiset aatesisältöiset toimintamallit eivät enää jaksaneet kiinnostaa ihmisiä. Tämä taantuma koettiin työväentalonkin toiminnassa. Se näkyi talon rappiotilassa joka oli jo lähes tuhon partaalla, käyttökelvottomassa kunnossa. Yhdistyksen kokoukset ym. toiminta oli järjestettävä talon ulkopuolella satunnaisissa paikoissa. Talon kohtaloa pohdittaessa esiintyi ajatuksia kiinteistön myynnistä ostajalle, joka rakentaisi tontille ja yhdistys voisi olla mukana, ostajaa ei kuitenkaan löytynyt. Laadittiin korjaussuunnitelma eri toteuttamisvaiheineen ja 28.02.1980 päätettiin aloittaa ulkopuolisella korjauksella. 

Opetusministeriön hylättyä korjausavustushakemus, tavoitteet asetettiin sisäremontin osalta koskemaan vain kokoustiloja. Myöhemmin laadittiin suunnitelma koko taloa varten Opetusministeriön näytettyä vihreää valoa avustushakemuksillemme.

Näiden avustusten, pankkilainan, talkootyö ja korjaustöiden aikana saatujen raha- ym. lahjoitusten turvin peruskorjaus on saatu päätökseen. Vuosia kestänyt korjausremontti on ollut piristysruiske yhdistyksen toiminnassa vaikka talkooväsymystä onkin koettu on tämä hanke tuonnut uusia ihmisiä talon toiminnan piiriin.

Yhdistyksen jäsenluku on 60 henkilöä. Määrä on pysynyt melko vakiona viimevuosina. Merkittävimmät vaihtelut osuvat yhteiskunnan murroskausiin ja jäsenkampanjoihin. Otsolan kansalaisopiston toimesta talolla on taas näytelmäharrastusta. Näytelmäpiirin toinen vuosikurssi on menossa.

Talon historiaan liittyen tulkoon mainituksi, että Luvian Osuuskauppa perustettiin Wellamon talossa 5.10.1902. Perustamista oli valmisteltu jo syyskuussa pidetyssä työväenyhdistyksen kokouksessa. Osuuskaupan nimeksi vahvistettiin Luvian Työväen Osuuskauppa. Aluksi kauppa toimi Wellamon tiloissa. 

Vielä eräs kokoustapahtuma vuodelta 1907 jossa otettiin kantaa kirkon rakentamiseen ja yksimielinen päätös oli, että kirkko rakennetaan jos se saadaan 100.000 mk:lla täyteen kuntoon, urut ja alttaritaulu mukaanlukien.

90:n vuoden aikana yhdistyksen johto- ja toimihenkilöinä on ehtinyt olla paljon eri ihmisiä. Alussa mainittujen puheenjohtajien lisäksi pidempään toimineita ovat Erik Rintanen 23 vuotta, Kustaa Niemi 18 vuotta, Veikko Rintanen 17 vuotta, Kalevi Stenfors 10 vuotta, Pentti kuikka 6 vuotta ja nykyinen puheenjohtaja Keijo Aaltonen vuodesta 1990 lähtien.

Sihteerin ja rahastonhoitajan tehtäviä pitkään hoitaneista mainittakoon Isak Salovaara ja Eero Niemi. Lisäksi pitkäaikaisia sihteereitä ovat olleet Aimo Luotonen ja Voitto Halmela. nykyinen sihteeri on Sirkka Ahonen ja rahastonhoitaja Hilkka Rainiola.

Lopuksi todettakoon, että Wellamon peruskorjaustyöllä, sen lisäksi, että talon toimitilat on saatun hyvään kuntoon, on myös merkittävä osuus työväentalokulttuurin säilyttäjänä.

Luvialla 16.01.1992

Erik Rintanen