Ilona Sjömanin vappupuhe kunniakäynnillä Irjanteen hautausmaalla

Arvoisat kuulijat, hyvät toverit!

Olemme kokoontuneet perinteiseen tapaamme tänne Irjanteen hautausmaan reunamille, vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkin äärelle.

Tänne on kokoonnuttu toverihengessä vappuina monien erilaisten maailmantilanteiden vallitessa. Tänäkin vuonna joudumme toteamaan, että maailma ympärillämme myllertää surullisella tavalla ja se vaikuttaa koto-Suomeenkin. Meillä ei ole sotaa. Meillä on jo sotapakolaisia, joiden kimppuun veljeskansa on hyökännyt ja he ovat siksi joutuneet lähtemään kauas kodeistaan turvaa etsimään. Muistoissamme, monien sukupolvien takana on sota, joka hajotti suomalaista yhteiskuntaa ja jonka aikana tehtiin julmuuksia, jotka tuntuvat yli sadan vuoden takaa ajateltuina järjettömiltä. Emme saa unohtaa noita aikoja, mutta meidän on elettävä tässä päivässä ja valmistauduttava tulevaan. Ehkä meitä osaisivat neuvoa he, jotka elivät nuo ajat. Tärkeintä on, että katkeruus on pystytty jättämään taakse väheksymättä silti taannoisia tapahtumia. Tämän muistomerkin vierellä seistessä konkretisoituu mielessä tilanne, jossa veli tosiaan voi nousta veljeään vastaan ja naapuri tuhota naapurinsa julmasti. Meidän vahvuutemme on ollut kyky jättää kauna taakse väheksymättä silti historiaa. Vain eespäin katsoen kansakunta voi kehittyä.

Ukrainassa eletään nyt aikaa, jossa julmuus saa yhä enemmän sijaa. Sukulaiskansat taistelevat tilanteessa, jossa toinen on hyökännyt käsittämättömällä motiivilla toisen kimppuun ja toinen joutuu puolustamaan omaa, itsenäistä maataan ja oikeuttaan elää rauhassa ja turvassa.

Mitä me voimme tehdä auttaaksemme? Joko muiden valtioden on puututtava sotaan, uhkaako Eurooppaa sodan laajeneminen? Näitä asioita emme ratkaise tällä väellä, emme täällä Eurajoen vappuaamussa seisten. Meidän tehtävämme on pitää tulevaisuudessakin yllä kansan yhtenäisyyttä ja estää eriarvoistuminen yhteiskunnassamme.  

Kansallisella tasolla olemme toipumassa koronapandemiasta, joka oli laittaa polvilleen Suomen ennen niin  hyvin toimivan terveydenhuollon. Koronan vanavedessä kävimme keskustelua hoitohenkilöstön arvostuksesta ja riittävyydestä. Työtaistelu ei ollut kaukana viime vuonna, kun hoitajat olivat kyllästyneet siihen, että arvostus näkyi vain puheissa, ei palkassa. Tämän vuoden alussa koko maassa siirryttiin hyvinvointialueiden muodostamaan sote-malliin, jossa näyttää käyvän niin, että hyvin eivät voi sen enempää työntekijät kuin asiakkaatkaan. Uudistus koskettaa kaikkia, terveyspalveluiden lisäksi hyvinvointialueilla tuotetaan sosiaali- ja pelastuspalvelut. Eurajokelaisille on tasapäistämisen varjolla ollut tarjolla vain palveluiden heikennyksiä ja hintojen korotuksia. Kaikille satakuntalaisille on tarjolla vain heikennyksiä. Seuraavan hallituksen tehtävä on järjestää lisää rahoitusta hyvinvointialueille ennen katastrofin syvenemistä kestämättömäksi. Ennaltaehkäisyn laiminlyönnin aiheuttamaa hintaa maksamme tulevina vuosina vielä paljon enemmän, kuin näennäinen säästö tässä hetkessä on ollut. Omaishoitajien ja nuorten mielenterveyspalveluiden laiminlyönnit ovat esimerkkejä näistä kurjuutta ja kuluja tulevaisuudessa yhä enemmän aiheuttavista virheistä.

Jos emme ole tarkkoina, julkiset palvelut rapautuvat ja palveluja alkavat hanakasti myydä yksityiset palveluntuottajat. Nykyisellään hyvinvointialueilla ei kohdella hyvin työntekijöitä. Henkilöstönvuokrausyritykset kolkuttelevat sote-alan ammattilaisten oville tarjoten huomattavasti parempia palkkoja ja työsuhde-etuja sekä joustoa työ- ja yksityiselämän yhdistämiseen.  Uhkakuvana silloin on, että henkilöstö valuu pois julkiselta puolelta ja  jokin tuottaja pääsee monopoliasemaan ja alkaa rahastaa yhteiskuntaa ja polkea palkkoja verorahojen valuessa pahimmassa tapauksessa ulkomaille. Jos sote-ja pelastuspalvelut tuotetaan markkinatalouden säännöillä, katoaa inhimillisyys täysin. Mahdollisimman halvalla, tuotto maksimoiden. Silloin ei mennä asiakkaan etu edellä, vaan suuria tuottoja tavoitellen.

Me-henki on ollut aina läsnä näissä yhteisissä Vapun juhlallisuuksissa. Se on voimavara, jota meidän on vaalittava tuulisissa tulevaisuudessa niin kotimaassa kuin maailmanlaajuisesti. Voimme koota voimamme ja viedä yhteiskuntaa tasa-arvoisempaan suuntaan kukin omalla tahollamme vaikuttaen. Juhlikaamme siis Vappua 2023 menneitä muistaen ja niistä oppien, työn juhlasta nauttien ja tulevaisuuteen valppaina ja toiveikkaina katsoen.