Heini Laaksonen: Kovempia sanktioita vai varhaista tukea?

Lastensuojelun viimesijaiset toimenpiteet ja sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten tilanne puhuttavat taas. Olen erityisesti viime viikkoina seurannut lastensuojeluun liittyvää uutisointia ja siihen liittyvää keskustelua mediassa huolestuneena mm. nuorten lisääntyneestä väkivaltaisuudesta. Väkivaltainen käyttäytyminen ja päihteidenkäyttö ovat valitettavan monen sijoitetun nuoren huostaanoton syynä ja heidän tilanteensa ja tulevaisuuden näkymänsä huolentäyteiset. Samalla olen kuitenkin harmissani yksipuolisesta tavasta, jolla erityisesti lastensuojelun sijaishuollossa olevia lapsia ja nuoria uutisoinnissa kuvataan. 

Moni lapsi ja nuori on sijaishuollossa myös kodin ja vanhempiensa olosuhteista johtuen, eivät oman käyttäytymisensä vuoksi. Näiden lasten ja nuorten vanhemmat ovat jääneet vaille apua ja tukea usein jo varhaisessa vaiheessa vanhemmuuttaan. Kaikki lastensuojelulaitoksessa asuvat lapset ja nuoret eivät käyttäydy väkivaltaisesti tai käytä päihteitä, heihin ei tarvitse kohdentaa sijaishuollon rajoitustoimenpiteitä. Erilaisia sijaishuoltopaikkoja ja sijaisperheitä tarvittaisiin lisää, jotta kaikkien sijoitettujen lasten ja nuorten tarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan riittävän hyvin.

Kun lapsi tai nuori vaarantaa itsensä ja muut käyttäytymisellään, päädytään sijaishuollossa usein pohtimaan sopivia rajoitustoimepiteitä. Täytyy kuitenkin muistaa, että lastensuojelulaitos on lapsen koti, ei vankila tai rangaistuslaitos. Sijaishuollossa käytettävät rajoitustoimenpiteet on tarkoitettu lapsen ja nuoren itsensä sekä muiden suojelemiseksi, turvaamiseksi ja ohjaamiseksi, ei rangaistuksiksi. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos päädytään pelkästään pohtimaan lastensuojelulaitoksesta karanneelle nuorelle riittävän kovia rangaistuksia ”hatkaamisen” estämiseksi, ollaan väärällä tiellä. Mikäli lapsi tai nuori syyllistyy vakavaan rikokseen, ollaan usein jo lastensuojelun toimialueen ulottumattomissa.

Lastensuojelun sijaishuollon palvelut ovat erittäin kalliita ja raskaita totetuttaa niin lapsille, nuorille ja heidän perheilleen kuin lastensuojelun työntekijöillekin. Perheiden varhaiseen tukemiseen ja ennaltaehkäiseviin palveluihin investoiminen kunnissa maksaisi itsensä takaisin vasta pitkällä aikavälillä,  mutta tarkoittaa ennen kaikkea inhimillistä, mutta myös taloudellista säästöä.

Heini Laaksonen

valtiotieteiden lisensiaatti,                                                                                                                                                                            erikoissosiaaltyöntekijä

kuntavaaliehdokas