Luvian työväenyhdistyksen puheenjohtajan Outi Veijonahon vappupuhe Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkillä

Hyvät toverit,

Vappu on työn, ilon ja yhteisöllisyyden juhla. Se muistuttaa meitä työväenliikkeen saavutuksista, mutta se kutsuu meitä myös katsomaan ympärille – tähän aikaan ja tähän paikkaan.

Täällä punaisten haudalla pysähdymme hetkeksi katsomaan taaksepäin. Vuoden 1918 tapahtumat jättivät jälkensä myös tänne Eurajoelle. Täälläkin oli ihmisiä, jotka unelmoivat oikeudenmukaisemmasta ja tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta. Heidän toiveensa olivat yksinkertaisia, mutta merkittäviä: työtä, leipää, turvaa ja mahdollisuuksia jokaiselle. He eivät saaneet nähdä unelmiensa toteutuvan, vaan osa heistä menetti henkensä niitä tavoitellessa.

Meidän tehtävämme on ymmärtää historia, oppia siitä ja kantaa perintöä eteenpäin. Sillä edelleen on aihetta puolustaa samoja arvoja: solidaarisuutta, yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa.

Tänä keväänä moni suomalainen on herännyt siihen, miten helposti saavutettuja oikeuksia voidaan purkaa. Hallitus on tehnyt päätöksiä, jotka osuvat kovimmin niihin, joilla on jo valmiiksi vaikeaa – pienituloisiin, työttömiin, sairaisiin ja työelämän epävarmuudessa eläviin. Työntekijän ääni pyritään vaientamaan, ja yhteiskunnan turvaverkkoa leikataan juuri silloin, kun sitä eniten tarvittaisiin. Samalla hallitus nostaa hyvin toimeen tulevia muiden yläpuolelle ja parantaa jo nyt hyvin pärjäävien oloja entisestään.

Samalla olemme kuitenkin nähneet myös toivoa ja tahtoa. Ihmiset ovat reagoineet, puhuneet ja äänestäneet. Kunta- ja aluevaaleissa vasemmistopuolueet saivat selkeän vaalivoiton – ja se kertoo jotakin tärkeää. Se kertoo siitä, että hallituksen linja ei ole suomalaisten linja. Ihmiset haluavat muutosta ja luottavat, että me olemme se muutos.

Meillä Eurajoellakin toive muutoksesta näkyi konkreettisesti: Saimme vasemmistopuolueille kaksi paikkaa lisää kunnanvaltuustoon. Porvaripuolueet menettivät kolme. Se ei tapahtunut sattumalta – vaan siksi, että yhä useampi haluaa rakentaa kuntaa ja yhteiskuntaa, jossa heikompia ei jätetä. Missä päätöksiä tehdään sydämellä ja järjellä, ei pelkällä kylmällä laskelmoinnilla.

Tässä ajassa tarvitaan toivoa, mutta myös tekoja. Sellaista rohkeutta, joka ei tarkoita huutamista, vaan rinnalla kulkemista. Sellaista päättäväisyyttä, joka näkyy arjen valinnoissa, puolustamisessa ja vastuunkannossa.

Meidän ei tarvitse olla sankareita. Riittää, että olemme ihmisiä toisillemme – naapureita, ystäviä, työtovereita, toimijoita. Sellaisia ihmisiä, jotka pysähtyvät, kuuntelevat ja toimivat, kun oikeudenmukaisuus on uhattuna.

Kuten presidentti Tarja Halonen on viisaasti todennut: "Tulevaisuus tehdään yhdessä – sen voi rakentaa vain toivo ja toiminta."

Hyvää työväen juhlaa teille kaikille!